Pelko ja ahdistus: Teemoja ja ideoita eksistentialistisessa ajattelussa

Dread and Angst: Themes and Ideas in Existentialist Thought on oivaltava kirja, joka tutkii eksistentialismin filosofisia käsitteitä. Tunnetun filosofin ja tutkijan, tohtori John M. Fischerin kirjoittama kirja tarkastelee erilaisia ​​teemoja ja ideoita, jotka ovat keskeisiä eksistentialistiselle ajattelulle.

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan pelon käsitettä, joka on elämän epävarmuuden valtaama tunne. Se tutkii, kuinka tämä tunne voi johtaa ahdistuksen tai ahdistuksen tunteeseen ja kuinka tähän voidaan puuttua eksistentialistisen ajattelun avulla. Toisessa osassa tarkastellaan eksistentialismin eri teemoja ja ideoita, kuten vapautta, vastuuta ja autenttisuutta. Lopuksi kolmannessa osassa tarkastellaan, kuinka eksistentialismin ajattelua voidaan soveltaa jokapäiväiseen elämään.

Tohtori Fischerin kirjoitus on selkeää ja tiivistä, mikä helpottaa eksistentialismin käsitteiden ymmärtämistä. Hän antaa myös lukuisia esimerkkejä havainnollistaakseen kantaansa. Kirja on erinomainen lähde kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan lisää eksistentialismista ja sen vaikutuksista.

Kaiken kaikkiaan Dread and Angst: Teemoja ja ideoita eksistentialistisessa ajattelussa on informatiivinen ja ajatuksia herättävä kirja. Se on välttämätöntä luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutkimaan teemoja ja ideoita eksistentialismista ja miten niitä voidaan soveltaa jokapäiväiseen elämään.

Sanoja 'angst' ja 'dread' käyttävät usein eksistentalistiset ajattelijat . Tulkinnat vaihtelevat, vaikka 'eksistentiaalisen pelon' määritelmä on laaja. Se viittaa ahdistukseen, jota tunnemme, kun ymmärrämme ihmisen olemassaolon todellisen luonteen ja valintojen todellisuuden, jotka meidän on tehtävä.

Angst eksistentalistisessa ajattelussa

Yleisenä periaatteena eksistentalistiset filosofit ovat korostaneet psykologisesti kriittisten hetkien tärkeyttä, jolloin perustotuudet ihmisluonnosta ja olemassaolosta törmäävät meihin. Nämä voivat järkyttää ennakkokäsityksiämme ja järkyttää meidät uuteen tietoisuuteen elämästä. Nämä kriisin 'eksistenttiaaliset hetket' johtavat sitten yleistyneempiin kauhun, ahdistuksen tai pelon tunteisiin.

Eksistensialistit eivät yleensä katso tätä pelkoa tai kauhua välttämättä mihinkään tiettyyn kohteeseen. Se on vain siellä, seurausta ihmisen olemassaolon merkityksettömyydestä tai maailmankaikkeuden tyhjyydestä. Mitenkäs se ajatellaankin, sitä käsitellään ihmisen olemassaolon universaalina edellytyksenä, joka on kaiken meissä olevan taustalla.

Angston saksankielinen sana, joka tarkoittaa yksinkertaisesti ahdistusta tai pelkoa. Sisään eksistentiaalinen filosofia , se on saanut tarkemman ahdistuksen tai pelon tunteen ihmisen vapauden paradoksaalisten seurausten seurauksena.

Edessämme on epävarma tulevaisuus ja meidän on täytettävä elämämme omilla valinnoillamme. Kaksinaiset ongelmat, jatkuvat valinnat ja vastuu niistä valinnoista, voivat aiheuttaa meissä ahdistusta.

Näkemyksiä ahdistuksesta ja ihmisluonnosta

Søren Kierkegaard käytti termiä 'pelko' kuvaamaan yleistä pelkoa ja ahdistusta ihmiselämässä. Hän uskoi, että pelko on rakentunut meihin keinona, jolla Jumala kutsuu meidät sitoutumaan moraaliseen ja hengelliseen elämäntapaan huolimatta edessämme olevasta merkityksettömyyden tyhjyydestä. Hän tulkitsi tämän tyhjyyden termeillä perisynti , mutta muut eksistensialistit käyttivät eri luokkia.

Martin Heidegger käytti termiä 'angst' viitekohtana yksilön kohtaamiselle merkityksettömän universumin merkityksen löytämisen mahdottomuudesta. Hän viittasi myös rationaalisen perustelun löytämiseen subjektiivisille valinnoille irrationaalisista asioista. Tämä ei koskaan ollut hänelle kysymys synnistä, mutta hän käsitteli samanlaisia ​​asioita.

Jean Paul Sartre näytti pitävän enemmän sanasta 'pahoinvointi'. Hän käytti sitä kuvaamaan ihmisen oivallusta siitä, että maailmankaikkeus ei ole siististi järjestetty ja rationaalinen, vaan sen sijaan erittäin satunnainen ja arvaamaton. Hän käytti myös sanaa 'tuska' kuvaamaan käsitystä siitä, että meillä ihmisillä on täydellinen valinnanvapaus sen suhteen, mitä voimme tehdä. Tässä meillä ei ole todellisia rajoituksia paitsi ne, jotka päätämme asettaa.

Rationaalinen pelko ja todellisuus

Kaikissa näissä tapauksissa pelko, ahdistus, ahdistus, tuska ja pahoinvointi ovat sen tunnustamisen tuotteita, että se, mitä luulimme tietävämme olemassaolostamme, ei loppujen lopuksi pidä paikkaansa. Meitä opetetaan odottamaan elämältä tiettyjä asioita. Suurimmaksi osaksi pystymme jatkamaan elämäämme ikään kuin nuo odotukset olisivat päteviä.

Jossain vaiheessa kuitenkin rationalisoidut kategoriat, joihin luotamme, pettävät meidät jotenkin. Ymmärrämme, että universumi ei vain ole sellainen kuin oletimme. Tämä synnyttää eksistentiaalisen kriisin, joka pakottaa meidät arvioimaan uudelleen kaiken, mitä uskoimme. Ei ole olemassa helppoja, universaaleja vastauksia siihen, mitä elämässämme tapahtuu, eikä taikaluoteja ratkaisemaan ongelmiamme.

Ainoa tapa, jolla asiat saadaan tehtyä, ja ainoa tapa, jolla meillä on merkitystä tai arvoa, on omien valintojenmme ja tekojemme kautta. Jos olemme valmiita tekemään niitä ja ottamaan niistä vastuun. Tämä tekee meistä ainutlaatuisen ihmisen, mikä erottaa meidät muusta ympärillämme olevasta olemassaolosta.