Askeettisuus
Askeettisuus on ikivanha itsekuria ja itsensä kieltämistä koskeva käytäntö, joka liittyy tyypillisesti uskonnollisiin tai henkisiin tavoitteisiin. Se on elämäntapa, jossa pidättäydytään maallisista nautinnoista, jotta voidaan keskittyä henkiseen kasvuun. Askeettisuus on elämäntapa, jonka omaksuvat monet uskonnot, mukaan lukien buddhalaisuus, hindulaisuus ja kristinusko.
Käytäntö askeettisuus on juurtunut uskomukseen, että kieltämällä itseltään fyysiset mukavuudet voi keskittyä henkisiin tavoitteisiin ja saavuttaa korkeamman valaistumisen tason. Se on elämäntapa, johon kuuluu pidättäytyminen maallisista nautinnoista, kuten ruoasta, seksistä ja aineellisesta omaisuudesta. Itsensä kieltämisen avulla voidaan saavuttaa parempi ymmärrys jumalallisuudesta ja läheisempi yhteys Jumalaan.
Askeettisuuden edut
Askeettisuudella on monia etuja, sekä fyysisiä että henkisiä. Fyysisesti se voi auttaa vähentämään stressiä ja parantamaan yleistä terveyttä. Henkisesti se voi auttaa kehittämään sisäisen rauhan ja selkeyden tunnetta. Hengellisesti se voi auttaa syventämään yhteyttä jumalalliseen ja saamaan paremman ymmärryksen henkisestä ulottuvuudesta.
Kuinka harjoittaa askeesia
Askeettisuutta voidaan harjoittaa monella eri tavalla. Jotkut ihmiset voivat päättää paastota tai pidättäytyä tietyistä ruoista tai toiminnoista. Muut voivat meditoida tai harjoittaa joogaa. Toiset voivat halutessaan osallistua hengellisiin retriiteihin tai pyhiinvaelluksiin. Minkä tien valitseekin, tavoitteena on kehittää syvempää ymmärrystä jumalallisuudesta ja saavuttaa korkeampi henkisen valaistumisen taso.
Johtopäätös
Askeettisuus on ikivanha käytäntö, jonka monet uskonnot ja hengelliset perinteet ovat omaksuneet. Se on elämäntapa, jossa pidättäydytään maallisista nautinnoista, jotta voidaan keskittyä henkiseen kasvuun. Itsensä kieltämisen avulla voidaan saavuttaa parempi ymmärrys jumalallisuudesta ja läheisempi yhteys Jumalaan. Monien etujensa ansiosta askeesi on voimakas työkalu henkiseen kasvuun ja valaistumiseen.
Askeettisuus on itsensä kieltämisen käytäntöä, jolla yritetään päästä lähemmäksi Jumalaa. Se voi sisältää sellaisia tieteenaloja kuin paasto , selibaatti, yksinkertaisten tai epämukavien vaatteiden käyttäminen, köyhyys, univaje ja äärimmäisissä muodoissa liputus ja itsensä silpominen.
Termi tulee kreikan sanastakysyssis, mikä tarkoittaa harjoittelua, harjoittelua tai kehon harjoittelua.
Askeettisuuden juuret kirkon historiassa
Askeettisuus oli yleistä alkukirkossa, kun kristityt yhdistivät rahansa ja harjoittivat yksinkertaista, nöyrää elämäntapaa. Se otti ankarampia muotoja ihmisten elämässä aavikkoisät , ankkuri erakot jotka asuivat erillään muista Pohjois-Afrikan autiomaassa kolmannella ja neljännellä vuosisadalla. He rakensivat elämänsä mallin Johannes Kastaja , joka asui erämaassa, käytti kamelinkarvavaatteita ja elätti heinäsirkkoja ja villihunajaa.
Tämä tiukan itsensä kieltämisen käytäntö sai kannatuksen varhaiskirkon isältä Augustinuselta (354-430 jKr), Hippon piispalta Pohjois-Afrikassa, joka kirjoitti säännön tai ohjesarjan hiippakuntansa munkkeja ja nunnia varten.
Ennen kuin hän kääntyi kristinuskoon, Augustinus vietti yhdeksän vuotta a Manichee uskonto, joka harjoitti köyhyyttä ja selibaatia. Häneen vaikuttivat myös aavikon isien puutteet.
Argumentteja askeettisuuden puolesta ja vastaan
Teoriassa asketismin oletetaan poistavan maalliset esteet uskovan ja Jumalan välillä. Luopuminen ahneus , kunnianhimoa , ylpeys,seksiä, ja nautinnollinen ruoka on tarkoitettu alistamaan eläinluonne ja kehittämään henkistä luontoa.
Monet kristityt tekivät kuitenkin harppauksen, jonka mukaan ihmisruumis on paha ja sitä on hallittava väkivaltaisesti. He käyttivät Roomalaiskirjeen 7:18-25:tä:
'Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Sillä minulla on halu tehdä sitä, mikä on oikein, mutta en kykyä toteuttaa sitä. Sillä minä en tee sitä hyvää, mitä haluan, mutta sitä pahaa, jota en halua, teen jatkuvasti. Jos nyt teen sitä, mitä en halua, en enää tee sitä minä, vaan synti, joka asuu minussa. Joten pidän lakina, että kun haluan tehdä oikein, paha on lähellä. Sillä minä iloitsen Jumalan laista, sisimmässäni, mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka käy taistelua mieleni lakia vastaan ja saa minut vangiksi jäsenissäni asuvalle synnin laille. Kurja mies, joka olen! Kuka vapauttaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niinpä minä siis palvelen Jumalan lakia mielelläni, mutta lihallani minä palvelen synnin lakia. (ESV)
Ja 1. Pietari 2:11:
'Rakkaani, kehotan teitä muukalaisina ja pakkosiirtolaisina pidättymään lihan intohimoista, jotka käyvät sotaa sieluanne vastaan.' (ESV)
Tämän uskomuksen kanssa ristiriidassa on se tosiasia Jeesus Kristus inkarnoitui ihmiskehoon. Kun ihmiset alkukirkossa yrittivät edistää ajatusta lihallisesta turmeluksesta, se synnytti monenlaisia harhaoppeja että Kristus ei ollut täysin ihminen ja täysin Jumala.
Todistuksen lisäksiJeesuksen inkarnaatio, Apostoli Paavali aseta ennätys suoraan 1. Korinttilaisille 6:19-20:
'Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Pyhän Hengen temppeleitä, joka on teissä ja jonka olette saaneet Jumalalta? Et ole omasi; sinut ostettiin hinnalla. Sen tähden kunnioita Jumalaa ruumiillasi. (NIV)
Vuosisatojen kuluessa askeesista on tullut perusaine luostaruus , käytäntö eristää itsensä yhteiskunnasta keskittyäkseen Jumalaan. Nykyäänkin monet Itäinen ortodoksinen munkit ja roomalaiskatolinen munkit ja nunnat, kuten Trappistimunkit harjoittele tottelevaisuutta, selibaattia, syö tavallista ruokaa ja pukeudu yksinkertaisiin kaapuihin. Jotkut jopa lupaavat hiljaisuuden.
monet Amish yhteisöt harjoittavat myös eräänlaista askeettisuutta ja kieltävät itseltään sähkön, autot ja modernit vaatteet karkottaakseen ylpeyttä ja maallisia haluja.
Ääntäminen
uh SET ah sinä um
Esimerkki
Askeettisuuden tarkoituksena on poistaa häiriötekijät uskovan ja Jumalan välillä.
(Lähteet: gotquestions.org , newadvent.org , northumbriacommunity.org , simplebible.com , ja philosophybasics.com )