Bhaisajyaguru: Lääke Buddha
Bhaisajyaguru, joka tunnetaan myös nimellä Lääke Buddha, on buddhalaisuuden arvostettu hahmo. Hänen uskotaan olevan parantamisen ja lääketieteen ruumiillistuma, ja häntä kuvataan usein lääkekulho käsissään. Hänellä sanotaan olevan voima parantaa fyysisiä ja henkisiä vaivoja ja tuoda rauhaa ja harmoniaa niille, jotka etsivät hänen apuaan.
Symbolismi ja merkitys
Lääkebuddha on paranemisen ja myötätunnon symboli. Häntä kuvataan usein lapis lazulin sinisellä auralla, jonka sanotaan edustavan hänen kykyään parantaa fyysisiä ja henkisiä sairauksia. Häntä esitetään usein myös lääkekulho kädessään, jonka sanotaan edustavan hänen opetustensa parantavaa voimaa.
Palvonta ja rituaalit
Lääkebuddhaa palvotaan usein buddhalaisissa temppeleissä ja pyhäköissä. Palvojat lausuvat usein mantroja ja rukouksia lääkebuddhalle ja tarjoavat lahjoja, kuten kukkia ja suitsukkeita. Buddhalaiset harjoittavat myös meditaatiota ja lääkebuddhan visualisointia saadakseen hänen parantavia voimiaan.
Palvonnan edut
Lääkebuddhan palvonnan uskotaan tuovan fyysistä, henkistä ja henkistä paranemista. Sen sanotaan tuovan rauhaa ja harmoniaa niille, jotka etsivät hänen apuaan, ja auttavan lievittämään fyysistä ja henkistä kärsimystä. Lääkebuddhan palvonnan uskotaan myös tuovan onnea ja vaurautta.
Johtopäätös
Bhaisajyaguru, lääketieteen buddha, on buddhalaisuuden arvostettu hahmo. Hänen uskotaan olevan parantamisen ja lääketieteen ruumiillistuma, ja hänen sanotaan olevan voimaa parantaa fyysisiä ja henkisiä vaivoja. Lääkebuddhan palvonnan uskotaan tuovan fyysistä, henkistä ja henkistä paranemista sekä rauhaa ja harmoniaa.
Bhaiṣajyaguru on lääketieteen buddha tai lääkekuningas. Häntä kunnioitetaan suuressa osassa Mahayana buddhalaisuus sekä fyysisten että henkisten parannusvoimiensa vuoksi. Hänen sanotaan hallitsevan a puhdasta maata nimeltä Vaiduryanirbhasa.
Lääke Buddhan alkuperä
Varhaisin maininta Bhaiṣajyagurusta löytyy mahayana-tekstistä, jota kutsutaan Bhaiṣajyaguruvaiḍuryaprabharaja Sutraksi tai yleisemmin lääketieteen Buddha Sutraksi. Tämän sutran sanskritinkielisiä käsikirjoituksia, jotka ovat peräisin viimeistään 700-luvulla, on löydetty Bamiyanista Afganistanista ja Gilgitistä Pakistanista, jotka molemmat olivat kerran osa buddhalaista valtakuntaa.Gandhara.
Tämän sutran mukaan kauan sitten tuleva lääketieteen Buddha, kulkiessaan bodhisattvan polkua, vannoi tekevänsä kaksitoista asiaa, kun hän tajusi. valaistuminen .. Nämä olivat:
- Hän vannoi, että hänen ruumiinsa loistaa häikäisevällä valolla ja valaisee lukemattomia maailmoja.
- Hänen säteilevä, puhdas ruumiinsa toisi pimeydessä asuvat valoon.
- Hän huolehtisi tunteville olennoille heidän aineellisista tarpeistaan.
- Hän ohjasi poikkeavia polkuja käveleviä löytämään Suuren Ajoneuvon (Mahayana) tien.
- Hän antaisi lukuisille olennoille mahdollisuuden pitää käskyt.
- Hän paransi fyysisiä vaivoja, jotta kaikki olennot voisivat olla toimintakykyisiä.
- Hän saisi sairaille ja ilman perhettä parantumisen ja perheen, joka huolehtii heistä.
- Hän saisi naisista miehiksi, jotka ovat onnettomia naisina.
- Hän vapauttaisi olentoja demonien verkoista ja 'ulkopuolisten' lahkojen siteistä.
- Hän vapauttaisi vangitut ja teloituksen uhalla olevat huolesta ja kärsimyksestä.
- Hän saisi ruokaa ja juomaa epätoivoisesti kaipaavat kylläisiksi,
- Hän teki niille, jotka ovat köyhiä, vailla vaatteita ja jotka kärsivät kylmästä, kuumuudesta ja pistelevistä hyönteisistä, hienot vaatteet ja nautinnollisen ympäristön.
Sutran mukaan Buddha julisti, että Bhaiṣajyagurulla todellakin olisi suuri parantava voima. Bhaiṣajyagurulle omistautuminen sairauksista kärsivien puolesta on ollut erityisen suosittua Tiibetissä, Kiinassa ja Japanissa vuosisatojen ajan.
Bhaisajyaguru ikonografiassa
Lääkebuddha yhdistetään puolijalokiveen lapis lazuliin. Lapis on intensiivisen syvänsininen kivi, joka sisältää usein kullanvärisiä rikkikiisupilkkuja, jotka luovat vaikutelman ensimmäisistä himmeistä tähdistä tummuvalla iltataivaalla. Sitä louhitaan pääasiassa nykyisessä Afganistanissa, ja muinaisessa Itä-Aasiassa se oli erittäin harvinainen ja arvostettu.
Koko muinaisen maailman lapiksella uskottiin olevan mystinen voima. Itä-Aasiassa sillä uskottiin olevan myös parantavaa voimaa, erityisesti vähentämään tulehdusta tai sisäistä verenvuotoa. Sisään Vajrayana Buddhalaisuudella, lapiksen syvän sinisellä värillä, uskotaan olevan puhdistava ja vahvistava vaikutus sen visualisoijiin.
Buddhalaisessa ikonografiassa lapis-väri on lähes aina sisällytetty Bhaisajyagurun kuvaan. Joskus Bhaisajyaguru itse on lapis, tai hän voi olla kullanvärinen, mutta lapiksen ympäröimä.
Hän pitää melkein aina lapis-almukulhoa tai lääkepurkkia, yleensä vasemmassa kädessään, joka lepää kämmenellä ylös sylissään. Tiibetiläisissä kuvissa kulhosta saattaa kasvaa myrobalaanikasvi. Myrobalan on puu, joka kantaa luumumaista hedelmää, jolla uskotaan olevan lääkinnällisiä ominaisuuksia.
Suurimman osan ajasta näet Bhaisajyagurun istuvan lootusvaltaistuimella, hänen oikea kätensä kurottaen alas, kämmen ulospäin. Tämä ele tarkoittaa, että hän on valmis vastaamaan rukouksiin tai antamaan siunauksia.
Lääke Buddha Mantra
On olemassa useita mantroja ja dharaneja, joita lauletaan lääkebuddhan herättämiseksi. Näitä lauletaan usein jonkun sairaan puolesta. Yksi on:
Namo Bhagavate bhaisajya guru vaidurya prabha rajaya
Tathagataya
Arhate
samyaksambuddhaya
tiedot
Om bhaisajye bhaisajye bhaisajya samudgate svaha
Tämä voitaisiin kääntää: 'Kunnioitus lääkebuddhalle, parantamisen mestarille, säteilevä kuin lapis lazuli, kuin kuningas. Se, joka näin tulee, arvoinen, täysin ja täydellisesti herännyt, tervehdys parantumiselle, parantajalle, parantajalle. Olkoon niin.'
Joskus tämä laulu lyhennetään muotoon 'Tadyatha Om bhaisajye bhaisajye bhaisajya samudgate Svaha'.