Jeesus siunaa pieniä lapsia (Markus 10:13-16)

Raamatun kertomus, jossa Jeesus siunaa pieniä lapsia, on yksi Uuden testamentin rakastetuimmista tarinoista. Markuksen 10:13-16:ssa Jeesusta lähestyy joukko ihmisiä, jotka tuovat lapsensa hänen luokseen siunauksen saamiseksi. Jeesus ottaa lapset syliinsä ja siunaa heidät sanoen: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä Jumalan valtakunta kuuluu näiden kaltaisille.'

Tämä tarina on muistutus lasten tärkeydestä Jumalan silmissä. Jeesuksen halukkuus ottaa lapset syliinsä ja siunata heitä osoittaa hänen rakkauttaan ja hyväksyntäänsä kaikkia kohtaan iästä tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Se on myös muistutus meille siitä, että meidän tulee kohdella lapsia kunnioittavasti ja ystävällisesti, koska he ovat Jumalan siunaus.

Tarina Jeesuksen siunaamisesta lapsia on voimakas esimerkki hänen rakkaudestaan ​​ja myötätunnostaan. Se on muistutus meille siitä, että meidän tulee aina osoittaa rakkautta ja ystävällisyyttä lapsille, koska he ovat tärkeä osa yhteiskuntaamme. Meidän tulee myös muistaa, että Jumala rakastaa ja hyväksyy meidät kaikki iästämme tai sosiaalisesta asemastamme riippumatta.

Avainsanat: Jeesus, siunaus, lapset, Markus 10:13-16, Uusi testamentti, rakkaus, myötätunto, kunnioitus, ystävällisyys.

13 Ja he toivat hänen tykönsä pieniä lapsia, että hän koskisi heihin; ja hänen opetuslapsensa nuhtelivat niitä, jotka heidät toivat. 14 Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: 'Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta'. 15 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan ​​Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, hän ei pääse sinne sisälle. 16 Ja hän otti heidät syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunattu niitä.

Matthew 19:13-15; Luukas 18:15-17

Jeesus lapsista ja uskosta

Nykyaikaiset kuvat Jeesus Yleensä hän istuu lasten kanssa, ja tämä kohtaus, joka toistetaan sekä Matteuksessa että Luukassa, on ensisijainen syy siihen. Monet kristityt kokevat, että Jeesuksella on erityinen suhde lapsiin heidän syyttömyytensä ja halukkuutensa luottaa vuoksi.

On mahdollista, että Jeesuksen sanojen tarkoituksena on edelleen rohkaista hänen seuraajiaan olemaan vastaanottavaisia ​​voimattomuudelle vallan etsimisen sijaan – tämä olisi sopusoinnussa aikaisempien kohtien kanssa. Kristityt eivät kuitenkaan ole yleensä tulkinneet tätä niin, ja rajoitan huomioni perinteiseen tulkintaan viattoman ja kyseenalaistamattoman uskon ylistämiseksi.

Pitäisikö rajatonta luottamusta todella rohkaista? Tässä kohdassa Jeesus ei vain edistä lapsellista uskoa ja luottamusta lapsiin itseensä, vaan myös aikuisiin julistamalla, että kukaan ei voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, ellei hän 'vastaanota' sitä lapsena - mitä useimmat teologit ovat lukeneet tarkoittaa, että niillä, jotka haluavat päästä taivaaseen, on oltava lapsen usko ja luottamus.

Yksi ongelma on, että useimmat lapset ovat luonnostaan ​​uteliaita ja skeptisiä. He saattavat olla taipuvaisia ​​luottamaan aikuisiin monella tapaa, mutta he ovat myös taipuvaisia ​​jatkuvasti kysymään 'miksi' - se on loppujen lopuksi heille paras tapa oppia. Pitäisikö tällainen luonnollinen skeptisyys todella lannistua sokean uskon hyväksi?

Jopa yleinen luottamus aikuisiin on todennäköisesti väärä. Nyky-yhteiskunnan vanhempien on täytynyt opettaa lapsensa olemaan epäluuloinen vieraita kohtaan - olemaan puhumatta heille ja olemaan lähtemättä heidän kanssaan. Jopa lasten tuntemat aikuiset voivat käyttää väärin auktoriteettiaan ja vahingoittaa heidän hoitoonsa uskottuja lapsia, jolle uskonnolliset johtajat eivät varmasti ole immuuneja.

Uskon ja luottamuksen roolit

Jos usko ja luottamus ovat välttämättömiä taivaaseen pääsemiseksi epäiltäessä jaskeptisyyttäovat sen esteitä, voidaan väittää, että taivas ei ehkä ole tavoite, johon kannattaa pyrkiä. Skeptisyyden ja epäilyksen luopuminen on selvä haitta sekä lapsille että aikuisille. Ihmisiä tulisi kannustaa ajattelemaan kriittisesti, epäilemään, mitä heille sanotaan, ja tutkimaan väitteitä skeptisesti. Heitä ei pitäisi käskeä luopumaan kuulusteluista tai epäilemisestä.

Minkä tahansa uskonto joka tarvitsee kannattajiensa epäluuloa, ei ole uskonto, jota voidaan pitää erittäin korkeana. Uskonto, jolla on jotain positiivista ja arvokasta tarjottavaa ihmisille, on uskonto, joka kestää epäilyksiä ja vastaa skeptikkojen haasteisiin. Uskonto estää kyseenalaistamasta sen myöntämistä, että siinä on jotain salattavaa.

Mitä tulee 'siunaukseen', jonka Jeesus antaa lapsille täällä, sitä ei luultavasti pitäisi lukea yksinkertaisesti kirjaimellisesti. Vanha testamentti on pitkä kertomus Jumalan kiroamisesta ja siunaamisesta Israelin kansakunnan, 'siunauksen' ollessa tapa auttaa juutalaisia ​​kehittämään vauras, vakaa sosiaalinen ympäristö. Enemmän kuin todennäköistä, että tämä kohtaus oli tarkoitettu viittaukseksi Jumalan siunauksiin Israelille - mutta nyt Jeesus itse antaa siunauksen ja vain niille, jotka täyttävät tietyt uskomukset ja asenteet. Tämä on aivan erilaista kuin aikaisemmat jumalalliset siunaukset, jotka perustuivat ensisijaisesti valitun kansan jäsenyyteen.