Miksi Raamatun ihmiset repäisivät vaatteensa
Vaatteiden repiminen on yleinen ilmaus surusta, epätoivosta ja vihasta Raamatussa. Se on ulkoinen merkki sisäisestä myllerryksestä, ja se on tapa ilmaista syviä tunteita. Kaikkialla Raamatussa näemme hahmojen repivän vaatteitaan osoittaakseen ahdistuksensa.
Suru
Yleisin syy vaatteiden repimiseen Raamatussa on suru. Kun joku koki suuren menetyksen, hän repi vaatteensa surunsa merkkinä. Tämä oli tapa ilmaista surunsa syvyyttä ja osoittaa kunnioitustaan vainajaa kohtaan.
Epätoivo
Vaatteiden repiminen oli myös merkki epätoivosta. Kun joku joutui tilanteeseesi tai hänestä tuntui, ettei toivoa ollut, hän repi vaatteensa osoittaakseen epätoivonsa. Tämä oli tapa ilmaista avuttomuuden ja toivottomuuden tunteensa.
Suututtaa
Vaatteiden repiminen oli myös merkki vihasta. Kun joku oli vihainen tai turhautunut, hän repi vaatteensa osoittaakseen raivonsa. Tämä oli tapa ilmaista heidän raivonsa ja turhautumisensa.
Vaatteiden repiminen on yleinen ilmaus surusta, epätoivosta ja vihasta Raamatussa. Se on ulkoinen merkki sisäisestä myllerryksestä, ja se on tapa ilmaista syviä tunteita. Kaikkialla Raamatussa näemme hahmoja repivät vaatteensa näyttääkseen tuskansa. Olipa kyseessä suru, epätoivo tai viha, vaatteiden repiminen on merkki syvästä tunteesta ja tapa ilmaista tunteitaan.
Kuinka ilmaiset surua, kun koet jotain erittäin surullista tai tuskallista? Länsimaisessa kulttuurissa on nykyään useita erilaisia vaihtoehtoja.
Esimerkiksi monet ihmiset haluavat pukeutua mustaan osallistuessaan hautajaisiin. Tai leski voi käyttää hunnua jonkin aikaa miehensä kuoltua peittääkseen kasvonsa ja ilmaistakseen suruaan. Toiset haluavat käyttää mustia käsivarsinauhaa surun, katkeruuden tai jopa vihan merkkinä. Samoin, kun presidentti kuolee tai tragedia iskee johonkin osaan kansakuntaamme, laskemme usein Yhdysvaltain lipun puolimastoon surun ja kunnioituksen merkiksi.
Kaikki nämä ovat surun ja surun kulttuurisia ilmaisuja.
Muinaisessa Lähi-idässä yksi tärkeimmistä tavoista, joilla ihmiset ilmaisivat surunsa, oli repiä vaatteensa. Tämä käytäntö on yleinen Raamatussa, ja se voi toisinaan hämmentää niitä, jotka eivät ymmärrä toiminnan taustalla olevaa symboliikkaa.
Sekaannusten välttämiseksi katsotaanpa sitten tarkemmin joitain tarinoita, joissa ihmiset repivät vaatteensa.
Esimerkkejä Raamatusta
Ruuben on ensimmäinen henkilö, jonka Raamatussa on kerrottu repivän vaatteensa. Hän oli Jaakobin vanhin poika ja yksi 11 veljestä, jotka pettivät Joseph ja myi hänet orjaksi Egyptiin matkaaville kauppiaille. Ruuben halusi pelastaa Joosefin, mutta ei halunnut vastustaa muita sisaruksiaan. Ruuben aikoi pelastaa Joosefin salaa säiliöstä (tai kuopasta), johon veljet olivat heittäneet hänet. Mutta saatuaan tietää, että Joosef oli myyty orjaksi, hän reagoi intohimoisella tunteiden näytöllä:
29Kun Ruuben palasi vesisäiliöön ja näki, ettei Joosefia ollut siellä, hän repäisi vaatteensa.30Hän palasi veljiensä luo ja sanoi: 'Poika ei ole siellä! Mihin voin nyt kääntyä?'
Mooseksen kirja 37:29-30
Vain muutaman säkeen jälkeen, Jacob – kaikkien 12 lapsen isä, mukaan lukien Joseph ja Ruuben – vastasi samalla tavalla, kun hänet huijattiin uskomaan, että hänen suosikkipoikansa oli tapettu villieläinten toimesta:
3. 4Sitten Jaakob repäisi vaatteensa, pukeutui säkkiin ja suri poikaansa monta päivää.35Kaikki hänen poikansa ja tyttärensä tulivat lohduttamaan häntä, mutta hän kieltäytyi saamasta lohdutusta. 'Ei', hän sanoi, 'jatkan suremista, kunnes liityn poikani kanssa hautaan.' Joten hänen isänsä itki hänen puolestaan.
Mooseksen kirja 37:34-35
Jaakob ja hänen poikansa eivät olleet ainoita Raamatun ihmisiä, jotka harjoittivat tätä erityistä tapaa ilmaista surua. Itse asiassa monien ihmisten on kirjattu repeytyvän vaatteensa erilaisissa tilanteissa, mukaan lukien seuraavat:
- Joshua ja israelilaisten vanhimmat repäisivät vaatteensa ja kaatui kasvot alaspäin liitonarkin eteen saatuaan tietää, että heidät voitettiin taistelussa, koska Aakan-niminen israelilainen oli ollut tottelematta Jumalan käskyä (ks. Joosua 7:1-9).
- Jefta (yksi israelilaistuomareista) repäisi vaatteensa, kun hän tajusi, että hänen harkitsematon lupauksensa johtaisi hänen rakkaan tyttärensä kuolemaan (ks. Tuomarit 11:29-35).
- Daavid ja kaikki hänen sotilasnsa repäisivät vaatteensa kuultuaan, että Saul ja Joonatan olivat saaneet surmansa taistelussa (katso 2 Samuel 11:1-11).
- Ahab, Israelin kuningas, repäisi vaatteensa ja pukeutui säkkiin, kun hän sai tietää, että Jumala aikoi rankaista häntä ja kaikkia, joita hän rakasti (ks. 1. Kun. 21:20-28).
- Kirjanoppinut Esra repäisi vaatteensa ja repäisi kaikki hiukset päästä ja parrasta saatuaan tietää, että hänen aikansa israelilaiset olivat olleet tottelemattomia Jumalalle ja menneet naimisiin niiden kanssa, jotkapalvoi epäjumalia(ks. Esra 9:1-4).
Mutta miksi?
Mitä vaatteiden repeytymisessä oli, mikä merkitsi syvää surua tai surua? Miksi he tekivät sen?
Vastaus liittyy kaikin puolin muinaisten aikojen taloustieteisiin. Koska israelilaiset oli maatalousyhteiskunta, vaatteet olivat erittäin arvokas tavara. Mitään ei valmistettu massatuotantona. Vaatteet olivat aikaa vieviä ja kalliita, mikä tarkoitti, että useimmilla ihmisillä oli siihen aikaan vain hyvin rajallinen vaatekaappi.
Tästä syystä ihmiset, jotka repivät vaatteensa, osoittivat, kuinka järkyttynyt he tunsivat olevansa sisällä. Vahingoittamalla yhtä heidän tärkeämmistä ja kalliimmista omaisuuksistaan he heijastivat tunnetuskansa syvyyttä.
Tämä ajatus vahvistui, kun ihmiset päättivät pukea ylleen 'säkkikankaat' revittyään tavalliset vaatteensa. Säkkikangas oli karkeaa ja naarmuuntuvaa materiaalia, joka oli erittäin epämukavaa. Kuten vaatteidensa repimisen yhteydessä, ihmiset pukeutuvat säkkikankaaseen osoittaakseen ulkoisesti sisällä tuntemansa epämukavuuden ja kivun.