Mitä on pragmatismi?

Pragmatismi on filosofinen elämäntapa, joka korostaa käytännöllisyyttä ja tuloksia. Se on ajattelutapa, joka keskittyy ideoiden käytännön soveltamiseen abstraktien teorioiden tai ihanteiden sijaan. Pragmatismi nähdään usein a välimaasto idealismin ja realismin välillä, koska se ottaa huomioon sekä elämän idealistiset että realistiset näkökohdat.

Pragmatismin alkuperä

Pragmatismin kehitti ensimmäisen kerran 1800-luvun lopulla amerikkalainen filosofi Charles Sanders Peirce. Peirce väitti, että käsitteen tai idean merkityksen määräävät sen käytännön seuraukset. Hän uskoi, että idean totuus tulisi arvioida sen käytännön vaikutusten perusteella, ei sen teoreettisen johdonmukaisuuden perusteella.

Pragmatismin periaatteet

Pragmatismi perustuu seuraaviin periaatteisiin:

• Totuus on suhteellista - Pragmaattikot uskovat, että totuus on suhteellista ja että se muuttuu kontekstin ja tilanteen mukaan.
• Teot puhuvat enemmän kuin sanat - Pragmaatikot uskovat, että paras tapa arvioida idea on sen käytännön soveltaminen, ei sen teoreettinen johdonmukaisuus.
• Keskity tuloksiin - Pragmaatikko keskittyy toiminnan tuloksiin pikemminkin kuin prosessiin tai keinoihin, joilla tulokset saavutettiin.

Pragmatismin edut

Pragmatismi on hyödyllinen lähestymistapa elämään, koska se rohkaisee ihmisiä ajattelemaan käytännöllisesti ja keskittymään tekojensa tuloksiin. Se myös auttaa ihmisiä olemaan avarakatseisempia ja pohtimaan erilaisia ​​näkökulmia. Lopuksi se rohkaisee ihmisiä ottamaan vastuuta teoistaan ​​ja pyrkimään parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Pragmatismion amerikkalainen filosofia, joka syntyi 1870-luvulla, mutta tuli suosituksi 1900-luvun alussa. Pragmatismin mukaan , idean tai ehdotuksen totuus tai merkitys piilee ennemminkin sen havaittavissa käytännön seurauksissa kuin missään metafyysinen attribuutteja. Pragmatismi voidaan tiivistää lauseeseen 'mikä toimii, on todennäköisesti totta'. Koska todellisuus muuttuu, muuttuu myös 'mikä toimii' – näin ollen myös totuutta on pidettävä muuttuvana, mikä tarkoittaa, ettei kukaan voi väittää omistavansa mitään lopullista tai lopullista totuutta. Pragmaatikot uskovat, että kaikkia filosofisia käsitteitä tulee arvioida niiden käytännön käyttötarkoitusten ja onnistumisten mukaan, ei abstraktioiden perusteella.

Pragmatismi ja luonnontiede

Pragmatismista tuli suosittu amerikkalaisten filosofien ja jopa amerikkalaisen yleisön keskuudessa 1900-luvun alussa, koska se oli läheisessä yhteydessä nykyaikaisten luonnon- ja yhteiskuntatieteiden kanssa.Tieteellinen maailmankuvakasvoi sekä vaikutukseltaan että auktoriteetilta; pragmatismia puolestaan ​​pidettiin filosofisena sisaruksena tai serkuna, jonka uskottiin pystyvän tuottamaan samaa edistystä tutkimalla sellaisia ​​aiheita kuin moraalia ja elämän tarkoitusta.

Tärkeitä pragmatismin filosofeja

Filosofeja, jotka ovat keskeisiä pragmatismin kehitykselle tai joihin filosofia on voimakkaasti vaikuttanut, ovat:

• William James (1842-1910): Käytti termiä ensimmäisen kerranpragmatismipainettuna. Pidetään myös modernin psykologian isänä.
• C. S. (Charles Sanders) Peirce (1839-1914): loi termin pragmatismi; loogikko, jonka filosofiset panokset otettiin käyttöön tietokoneen luomisessa.
• George H. Mead (1863-1931): Pidetään yhtenä sosiaalipsykologian perustajista.
• John Dewey (1859-1952): Kehitti rationaalisen empirismin filosofian, joka yhdistettiin pragmatismiin.
• W.V. Quine (1908-2000): Harvardin professori, joka puolusti analyyttista filosofiaa, joka on velkaa aikaisemmalle pragmatismille.
• C.I. Lewis (1883-1964): Modernin filosofisen logiikan periaatteellinen mestari.

Tärkeitä kirjoja pragmatismista

Lue lisää aiheesta useista tärkeistä kirjoista:

• Pragmatismi, kirjoittanut William James
• Totuuden merkitys, kirjoittanut William James
• Logiikka: Tutkimusteoria, kirjoittanut John Dewey
• Ihmisen luonne ja käytös, kirjoittanut John Dewey
• Teon filosofia, kirjoittanut George H. Mead
• Mieli ja maailmanjärjestys, kirjoittanut C.I. Lewis

C.S. Peirce pragmatismista

C.S. Peirce, joka loi termin pragmatismi, piti sitä enemmän tekniikkana, joka auttaa meitä löytämään ratkaisuja, kuin filosofiana tai todellisena ratkaisuna ongelmiin. Peirce käytti sitä keinona kehittää kielellistä ja käsitteellistä selkeyttä (ja siten helpottaa kommunikaatiota) älyllisten ongelmien kanssa. Hän kirjoitti:

”Ajattele, millaisia ​​vaikutuksia, joilla saattaa olla käytännön merkitystä, me kuvittelemme käsityksemme kohteen olevan. Silloin käsityksemme näistä vaikutuksista on koko käsityksemme kohteesta.'

William James pragmatismista

William James on tunnetuin pragmatismin filosofi ja tutkija, joka teki pragmatismista itsensä tunnetuksi. Jamesille pragmatismi oli arvoa ja moraalia: Filosofian tarkoitus oli ymmärtää, mikä oli meille arvokasta ja miksi. James väitti, että ideat ja uskomukset ovat meille arvokkaita vain silloin, kun ne toimivat.

James kirjoitti pragmatismista:

'Ideoista tulee totta vain, jos ne auttavat meitä pääsemään tyydyttäviin suhteisiin kokemuksemme muihin osiin.'

John Dewey pragmatismista

Hän kutsui filosofiaaninstrumentalismiaJohn Dewey yritti yhdistää sekä Peircen että Jamesin pragmatismin filosofiat. Instrumentalismissa oli siis kyse sekä loogisista käsitteistä että eettisestä analyysistä. Instrumentalismi kuvaa Deweyn ajatuksia olosuhteista, joissa päättely ja kysely tapahtuu. Toisaalta sitä pitäisi ohjata loogisin rajoituksin; toisaalta se on suunnattu tuottamaan tavaroita ja arvostettuja tyydytyksiä.