Swami Vivekanandan puheet
Swami Vivekanandan puheet ovat kokoelma tunnetun henkisen johtajan pitämiä inspiroivia ja oivaltavia puheita. Nämä puheet ovat täynnä viisautta ja tietoa, joka voi auttaa ketään heidän henkisellä matkallaan. Vivekanandan sanat ovat sekä ajatuksia herättäviä että kohottavia, mikä tekee niistä erinomaisen motivaation ja opastuksen lähteen.
Aiheet Swami Vivekanandan puheissa
Vivekanandan puheet kattavat monenlaisia aiheita uskonnosta ja filosofiasta sosiaalisiin kysymyksiin ja koulutukseen. Hän puhuu meditaation voimasta, itsensä toteuttamisen tärkeydestä ja yhteiskunnallisen uudistuksen tarpeesta. Hän käsittelee myös sellaisia aiheita kuin karma, reinkarnaatio ja mielen voima.
Swami Vivekanandan puheiden kuuntelemisen edut
Swami Vivekanandan puheiden kuunteleminen voi olla hyödyllistä monella tapaa. Se voi auttaa laajentamaan näkökulmaa, lisäämään itsetietoisuutta ja tarjoamaan käsitystä henkisestä polusta. Se voi myös auttaa inspiroimaan ja motivoimaan ryhtymään toimiin ja tekemään myönteisiä muutoksia elämässään.
Johtopäätös
Swami Vivekanandan puheet ovat korvaamaton viisauden ja tiedon lähde. Ne antavat käsityksen henkisestä polusta ja voivat auttaa inspiroimaan ja motivoimaan tekemään myönteisiä muutoksia elämässään. Kaikille, jotka etsivät ohjausta ja motivaatiota, nämä puheet ovat pakko kuunnella.
Swami Vivekanandaoli hindulainen munkki Intiasta, joka tunnettiin siitä, että hän tutustutti monet Yhdysvalloissa ja Euroopassa hindulaisuuteen 1890-luvulla. Hänen puheet maailman uskontojen parlamentissa 1893 tarjoavat yleiskatsauksen hänen uskostaan ja vaatimuksen yhtenäisyyteen maailman suurimpien uskontojen välillä.
Swami Vivekananda
Swami Vivekananda (12. tammikuuta 1863 - 4. heinäkuuta 1902) syntyi Narendranath Dattana Kalkutassa. Hänen perheensä pärjäsi hyvin Intian siirtomaastandardien mukaan, ja hän sai perinteisen brittiläisen koulutuksen. Ei ole juurikaan viitteitä siitä, että Datta olisi ollut erityisen uskonnollinen lapsena tai teini-ikäisenä, mutta hänen isänsä kuoltua vuonna 1884 Datta pyysi hengellistä neuvoa Ramakrishnalta, tunnetulta hinduopettajalta.
Dattan omistautuminen Ramakrishnalle kasvoi, ja hänestä tuli nuoren miehen henkinen mentori. Vuonna 1886 Datta teki virallisen valan hindumunkina ja otti uuden nimen Swami Vivekananda. Kaksi vuotta myöhemmin hän jätti luostarielämänsä vaeltavan munkina ja matkusti laajasti vuoteen 1893 asti. Näinä vuosina hän näki kuinka Intian vähäosaiset joukot elivät äärimmäisessä köyhyydessä. Vivekananda uskoi, että hänen elämäntehtävänsä oli kohottaa köyhiä henkisen ja käytännön koulutuksen avulla.
Maailman uskontojen parlamentti
Uskontojen maailmanparlamentti oli yli 5 000 uskonnollisen virkamiehen, tutkijan ja historioitsijan kokoontuminen suurimpia maailman uskontoja edustaviin. Se pidettiin 11.-27.9.1893 osana World's Columbian Exposition Chicagossa. Kokoontumista pidetään ensimmäisenä maailmanlaajuisena uskontojenvälisenä tapahtumana nykyhistoriassa.
Otteita tervetulopuheesta
Swami Vivekananda piti avauspuheenvuoron parlamentille 11. syyskuuta kutsuen virallisesti kokoontumisen järjestykseen. Hän pääsi avauspuheeseensa 'Sisers and Brothers of America' asti, ennen kuin hänet keskeytti yli minuutin kestänyt aplodit.
Puheessaan Vivekananda lainaa Bhagavad Gitaa ja kuvailee hindulaisuuden viestejä uskosta ja suvaitsevaisuudesta. Hän kehotti maailman uskollisia taistelemaan 'lahkolaisuutta, kiihkoilua ja sen kauheaa jälkeläistä, fanaattisuutta' vastaan.
'He ovat täyttäneet maan väkivallalla, kasteleneet sen usein ja usein ihmisverellä, tuhonneet sivilisaation ja lähettäneet kokonaisia kansakuntia epätoivoon. Ilman näitä kauheita demoneja ihmisyhteiskunta olisi paljon kehittyneempi kuin nyt. Mutta heidän aikansa on tullut...'
Kaksi viikkoa myöhemmin uskontojen maailmanparlamentin päätyttyä Swami Vivekananda puhui uudelleen. Puhuessaan hän ylisti osallistujia ja vaati yhtenäisyyttä uskovien keskuudessa. Jos eri uskontojen ihmiset voisivat kokoontua konferenssiin, hän sanoi, he voisivat elää rinnakkain kaikkialla maailmassa.
Päätösosoite: Chicago, 27. syyskuuta 1893
Maailman uskontojen parlamentista on tullut saavutettu tosiasia, ja armollinen Isä on auttanut niitä, jotka ovat työskennelleet saadakseen sen olemassaoloon ja kruunannut menestyksellä heidän epäitsekkäimmän työnsä.
Kiitokset niille jaloille sieluille, joiden suuret sydämet ja totuudenrakkaus ensin haaveilivat tästä upeasta unelmasta ja sitten toteuttivat sen. Kiitokset liberaalien tunteiden suihkulle, joka on ylittänyt tämän foorumin. Kiitän tätä valistunutta yleisöä heidän yhtenäisestä ystävällisyydestään minua kohtaan ja siitä, että he arvostavat jokaista ajatusta, joka pyrkii tasoittamaan uskontojen kitkaa. Tässä sopusoinnussa kuului silloin tällöin muutama säväyttävä sävel. Erityinen kiitos heille, sillä he ovat silmiinpistävällä kontrastillaan tehneet yleisen harmonian suloisempaa.
Paljon on puhuttu uskonnollisen yhtenäisyyden yhteisestä perustasta. En aio nyt uskaltaa omaa teoriaani. Mutta jos joku täällä toivoo, että tämä ykseys syntyy jonkin uskonnon voiton ja muiden tuhon kautta, sanon hänelle: 'Veli, sinun toivosi on mahdoton.' Toivonko, että kristityistä tulisi hindu? Jumala varjelkoon. Toivonko, että hinduista tai buddhalaisista tulisi kristittyjä? Jumala varjelkoon.
Siemen pannaan maahan, ja sen ympärille asetetaan maa, ilma ja vesi. Tuleeko siemenestä maa vai ilma vai vesi? Ei. Siitä tulee kasvi. Se kehittyy oman kasvunsa lain mukaan, sulattaa ilman, maan ja veden, muuttaa ne kasviaineeksi ja kasvaa kasveiksi.
Sama tilanne on uskonnon kanssa. Kristitystä ei tule tulla hindua tai buddhalaista, eikä hindua tai buddhalaista tullakseen kristityksi. Mutta jokaisen on omaksuttava toisten henki ja silti säilytettävä yksilöllisyytensä ja kasvattava oman kasvulakinsa mukaisesti.
Jos uskontojen parlamentti on osoittanut jotain maailmalle, se on tämä: Se on osoittanut maailmalle, että pyhyys, puhtaus ja rakkaus eivät ole minkään maailman kirkon yksinomaista omaisuutta ja että jokainen järjestelmä on tuottanut miehiä ja naisia korkein hahmo. Näiden todisteiden edessä, jos joku haaveilee oman uskontonsa yksinomaisesta selviytymisestä ja muiden tuhoamisesta, säälin häntä sydämeni pohjasta ja osoitan hänelle, että jokaisen uskonnon lipun alla on pian kirjoitettu vastustuksesta huolimatta: 'Auta äläkä taistele', 'Assimilaatio eikä tuho', 'Harmonia ja rauha eikä eripura'.
Konferenssin jälkeen
Uskontojen maailmanparlamenttia pidettiin Chicagon maailmannäyttelyn sivutapahtumana, joka on yksi kymmenistä näyttelyn aikana pidetyistä tapahtumista. Swami Vivekanandan puheet olivat alkuperäisen uskontojen maailmanparlamentin kohokohta, ja hän vietti seuraavat kaksi vuotta puhekiertueella Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Palattuaan Intiaan vuonna 1897 hän perusti Ramakrishna Missionin, hindulaisen hyväntekeväisyysjärjestön, joka on edelleen olemassa. Hän palasi Yhdysvaltoihin ja Iso-Britanniaan uudelleen vuosina 1899 ja 1900, sitten palasi Intiaan, missä hän kuoli kaksi vuotta myöhemmin.
Kokoontumisen 100-vuotispäivänä toinen uskontojen välinen kokoontuminen pidettiin 28. elokuuta - 5. syyskuuta 1993 Chicagossa. Maailman uskontojen parlamentti kokosi 150 hengellistä ja uskonnollista johtajaa vuoropuheluun ja kulttuurivaihtoon.