Historia tai satu rukoilevien käsien mestariteos
The Rukoilevat Kädet on saksalaisen taiteilijan Albrecht Dürerin tunnettu mestariteos. Se on vuonna 1508 luotu kynä- ja mustepiirustus, joka on nykyään Albertina-museossa Wienissä, Itävallassa.
Piirustus kuvaa kahta kättä ristissä rukouksessa, ja sen uskotaan olevan Dürerin omakuva. Piirustuksen taustalla on tarina, että Dürer liikuttui niin paljon veljensä rukouksista, että hän veti käsiään yrittääkseen vangita hetken.
Piirustuksen takana oleva merkitys
The Rukoilevat Kädet on voimakas uskon ja omistautumisen symboli. Se on muistutus meille kaikille, että meidän tulee ottaa aikaa pohtimiseen ja olla kiitollisia kaikista elämässämme olevista siunauksista. Teos toimii myös muistutuksena rukouksen merkityksestä elämässämme.
Piirustuksen merkitys
The Rukoilevat Kädet on yksi Dürerin kuuluisimmista teoksista ja sitä pidetään pohjoisen renessanssin mestariteoksena. Se on inspiroinut lukemattomia muita taideteoksia, ja sitä on jäljennetty lukemattomissa muodoissa painokuvista veistoksiin.
Piirustus on osoitus Dürerin taidosta ja lahjakkuudesta taiteilijana, ja se on muistutus uskon ja rukouksen voimasta. Se on ajaton muistutus siitä, kuinka tärkeää on ottaa aikaa pohtimiseen ja olla kiitollinen kaikista elämässämme olevista siunauksista.
Albrecht Dürerin 'Praying Hands' on kuuluisa muste- ja lyijykynäpiirros, joka luotiin 1500-luvun alussa. Tämän taideteoksen luomiseen on useita kilpailevia viittauksia.
Teoksen kuvaus
Piirustus on taiteilijan itse tekemälle siniselle paperille. 'Rukoilevat kädet' on osa luonnossarjaa, jonka Dürer piirsi alttaritaululle vuonna 1508. Piirustuksessa näkyy miehen kädet rukoilemassa vartalonsa poissa näkyvistä oikealla. Miehen hihat ovat taittuneet ja näkyvät maalauksessa.
Alkuperäteoriat
Teoksen on alun perin tilannut Jakob Heller ja se on nimetty hänen mukaansa. On esitetty, että luonnos on itse asiassa mallinnettu taiteilijan omien käsien mukaan. Samanlaisia käsiä esiintyy muissa Durerin teoksissa.
On myös teoriassa, että 'Praying Hands'iin liittyy syvempi tarina. Sydäntälämmittävä tarina perheen rakkaudesta, uhrautumisesta ja kunnioituksesta.
Tarina perherakkaudesta
Seuraavaa tiliä ei ole liitetty tekijään. On kuitenkin olemassa tekijänoikeus, jonka J. Greenwald on jättänyt vuonna 1933, nimeltään 'Albrecht Durerin rukoilevien käsien legenda'.
Vielä 1500-luvulla pienessä kylässä Nürnbergin lähellä asui 18-lapsinen perhe. Jotta saisi ruokaa pöydälle jälkeläisilleen, Albrecht Durer vanhempi, isä ja perheen pää, oli ammatiltaan kultaseppä ja työskenteli lähes 18 tuntia päivässä ammattinsa ja minkä tahansa muun palkkatyön parissa. naapurustossa
Perheen jännityksestä huolimatta kahdella Durerin poikalapsella, Albrecht nuoremmalla ja Albertilla, oli unelma. He molemmat halusivat harjoittaa kykyjään taiteen parissa, mutta he tiesivät, ettei heidän isänsä koskaan voisi taloudellisesti lähettää kumpaakaan heistä Nürnbergiin opiskelemaan siellä olevaan akatemiaan.
Monien pitkien keskustelujen jälkeen yöllä täpötäydessä sängyssään, kaksi poikaa tekivät vihdoin sopimuksen. He heittäisivät kolikon. Häviäjä meni töihin läheisiin kaivoksiin ja eläisi tuloillaan veljeään, kun tämä kävi akatemiassa. Sitten neljän vuoden kuluttua, kun heiton voittanut veli suoritti opintonsa, hän tuki toista veljeä akatemiassa joko taideteosten myynnillä tai tarvittaessa myös kaivoksissa työskennellen.
He heittivät kolikon seuraavana sunnuntaiaamuna kirkko . Albrecht nuorempi voitti heiton ja lähti Nürnbergiin. Albert meni vaarallisiin kaivoksiin ja rahoitti seuraavat neljä vuotta veljeään, jonka työ akatemiassa oli melkein välitön sensaatio. Albrechtin etsaukset, puupiirrokset ja öljyt olivat paljon parempia kuin useimpien hänen professoriensa, ja valmistuessaan hän alkoi ansaita huomattavia palkkioita tilaustöistään.
Kun nuori taiteilija palasi kylään, Durer-perhe piti juhlaillallisen nurmikolla juhlistaakseen Albrechtin voittoisaa kotiinpaluuta. Pitkän ja mieleenpainuvan, musiikin ja naurun säveltämän aterian jälkeen Albrecht nousi kunniallisesta asemastaan pöydän kärjessä juodakseen maljan rakkaalle veljelleen vuosien uhrauksista, joiden ansiosta Albrecht pystyi toteuttamaan kunnianhimonsa. Hänen loppusanansa olivat: 'Ja nyt, Albert, siunattu veljeni, nyt on sinun vuorosi. Nyt voit mennä Nürnbergiin toteuttamaan unelmaasi, ja minä pidän sinusta huolta.
Kaikki päät kääntyivät innokkaasti odottaen pöydän ääripäätä, jossa Albert istui, kyyneleet valuivat pitkin hänen kalpeat kasvonsa pudistaen päätään puolelta toiselle, samalla kun hän nyyhkyttää ja toisti yhä uudelleen: 'Ei.'
Lopulta Albert nousi ja pyyhki kyyneleet poskiltaan. Hän katsoi pitkää pöytää alas kasvoja, joita hän rakasti, ja sitten, pitäen kätensä lähellä oikeaa poskeaan, hän sanoi pehmeästi: 'Ei, veli. En voi mennä Nürnbergiin. Minulle on liian myöhäistä. Katsokaa, mitä neljä vuotta kaivoksissa ovat tehneet käsilleni! Jokaisen sormen luut on murskattu ainakin kerran, ja viime aikoina olen kärsinyt oikean käden niveltulehduksesta niin pahasti, että en pysty edes pitelemään lasia palauttaakseni paahtoleipää, saati tehdä kynällä herkkiä viivoja pergamentille tai kankaalle. tai harjalla. Ei, veli, minulle on liian myöhäistä.
Yli 450 vuotta on kulunut. Tähän mennessä Albrecht Durerin satoja mestarillisia muotokuvia, kynä- ja hopeakärkipiirroksia, vesivärejä, puuhiilejä, puupiirroksia ja kuparikaiverruksia roikkuu jokaisessa maailman hienossa museossa, mutta on suuri todennäköisyys, että sinä, kuten useimmat ihmiset, tunnet Albrecht Durerin kuuluisin teos, 'Praying Hands'.
Jotkut uskovat, että Albrecht Durer piirsi huolella veljensä pahoinpidellyt kädet kämmenet yhteen ja ohuet sormet ojentaen taivasta kohti veljensä Albertin kunniaksi. Hän kutsui voimakasta piirustustaan yksinkertaisesti 'Kädet', mutta koko maailma avasi melkein välittömästi sydämensä hänen suurelle mestariteokselle ja nimesi hänen rakkauden kunnianosoituksensa uudelleen 'Praying Hands'.
Olkoon tämä työ muistutuksenne, ettei kukaan koskaan pärjää yksin!