Sekularistien määrittely: George Jacob Holyoake loi termin sekularismi

Sekularismi on uskomusjärjestelmä, joka edistää uskonnon ja valtion erottamista. Sen loi ensimmäisenä George Jacob Holyoake 1800-luvun puolivälissä, ja siitä on sittemmin tullut modernin yhteiskunnan kulmakivi. Sekularismi perustuu ajatukseen, että uskontoa ei saa käyttää vaikuttamaan julkiseen järjestykseen tai hallituksen päätöksiin. Sen sijaan se ajaa kirkon ja valtion erottamista sekä yksilön oikeuksien ja vapauksien suojelemista.

George Jacob Holyoake ja sekularismin alkuperä

George Jacob Holyoake oli brittiläinen yhteiskunnallinen uudistaja ja kirjailija, jonka ansioksi sanotaan termin 'sekularismi' keksijä 1800-luvun puolivälissä. Hän oli vahva kirkon ja valtion erottamisen puolestapuhuja ja väitti, että uskontoa ei pitäisi käyttää julkiseen järjestykseen vaikuttamiseen. Hän oli myös sananvapauden ja eri mieltämisoikeuden kannattaja ja avainhenkilö brittiläisen osuuskuntaliikkeen kehityksessä.

Sekularismin vaikutus

Sekularismi on alusta lähtien vaikuttanut syvästi yhteiskuntaan. Se on auttanut luomaan suvaitsevaisemman ja osallistavamman yhteiskunnan, jossa yksilöt voivat vapaasti harjoittaa omia uskomuksiaan pelkäämättä vainoa tai syrjintää. Se on myös auttanut suojelemaan vähemmistöryhmien oikeuksia ja antanut yksilöille mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä ilman pelkoa kostoa.

Johtopäätös

George Jacob Holyoaken ansioksi sanotaan, että hän keksi termin 'sekularismi' 1800-luvun puolivälissä. Hänen kannattamisensa kirkon ja valtion erottamisen puolesta on vaikuttanut syvästi moderniin yhteiskuntaan ja auttanut luomaan suvaitsevaisemman ja osallistavamman ympäristön. Sekularismi on antanut yksilöille mahdollisuuden ilmaista mielipiteensä kostoa pelkäämättä ja se on auttanut suojelemaan vähemmistöryhmien oikeuksia.

Huolimatta sen tärkeydestä, ei aina ole paljon yksimielisyyttä siitä, mitä sekularismia On. Osa ongelmasta piilee siinä tosiasiassa, että käsitettä 'sekulaari' voidaan käyttää parilla tavalla, jotka, vaikka liittyvät läheisesti toisiinsa, ovat kuitenkin tarpeeksi erilaisia, jotta on vaikea tietää varmasti, mitä ihmiset voivat tarkoittaa. Sana maallinen tarkoittaa latinaksi 'tämän maailman' ja on sen vastakohta uskonnollinen . Sekularismia käytetään oppina yleensä kuvaamaan mitä tahansa filosofiaa, joka muodostaa etiikkansa viittaamatta uskonnollisiin dogmeihin ja joka edistää ihmisen taiteen ja tieteen kehitystä.

George Jacob Holyoake

George Jacob Holyoake loi termin sekularismi vuonna 1846 kuvaamaan 'mielipidemuotoa, joka koskee vain kysymyksiä, joiden kysymyksiä voidaan testata tämän elämän kokemuksella' (English Secularism, 60). Holyoake oli englantilaisen sekularistisen ja vapaamielisen liikkeen johtaja, joka tuli tunnetuksi laajemmalle yleisölle vakaumuksestaan ​​​​ja laajemmasta taistelusta englantia vastaan. jumalanpilkkaa lait. Hänen taistelunsa teki hänestä sankarin kaiken tyyppisille englantilaisille radikaaleille, jopa niille, jotka eivät olleet vapaa-ajattelun järjestöjen jäseniä.

Holyoake oli myös sosiaalinen uudistaja, joka uskoi, että hallituksen tulisi työskennellä työväenluokkien hyväksi ja perustuen huonosti heidän tarpeisiinsa tässä ja nyt, eikä heidän tulevan elämän tai sielunsa tarpeisiin. Kuten voimme nähdä yllä olevasta lainauksesta, hänen varhaisessa ilmaisun 'sekularismi' käyttö ei nimenomaisesti esittänyt käsitettä uskonnon vastaisena; pikemminkin se viittaa vain ohimennen ajatukseen keskittyä tähän elämään mieluummin kuin minkään muun elämän spekuloimiseen. Se varmasti sulkee pois monet uskonnolliset uskomukset, tärkein Holyoaken ajan kristillinen uskonto, mutta se ei välttämättä sulje pois kaikkia mahdollisia uskonnollisia uskomuksia.

Myöhemmin Holyoake selitti termiään selkeämmin:

Sekularismi on sitä, joka pyrkii kehittämään ihmisen fyysistä, moraalista ja älyllistä luonnetta korkeimpaan mahdolliseen pisteeseen, elämän välittömänä velvollisuutena - joka juurruttaa luonnollisen moraalin käytännöllisen riittävyyden ateismista, teismistä tai Raamatusta riippumatta - joka valitsee menettelytavinaan edistää inhimillistä paranemista aineellisten keinojen avulla ja ehdottaa näitä myönteisiä sopimuksia liiton yhteiseksi siteeksi kaikille, jotka säätelevät elämää järjellä ja jalostavat sitä palvelulla” (Principles of Secularism, 17).

Materiaali vs aineellinen

Jälleen kerran näemme keskittymisen aineelliseen ja tähän maailmaan pikemminkin kuin aineettomaan, henkiseen tai mihinkään muuhun maailmaan - mutta emme myöskään näe mitään erityistä lausuntoa siitä, että sekularismiin sisältyy uskonnon puuttuminen. Maallistumisen käsite kehitettiin alun perin ei-uskonnolliseksi filosofiaksi, joka keskittyi ihmiskunnan tarpeisiin ja huolenaiheisiin tässä elämässä, ei mahdollisiin tarpeisiin ja huolenaiheisiin, jotka liittyvät mahdolliseen tuonpuoleiseen. Sekularismi suunniteltiin myös a materialistinen filosofiaa sekä sen keinojen suhteen, joilla ihmisten elämää oli tarkoitus parantaa, että sen ymmärtämisessä maailmankaikkeuden luonteesta.

Nykyään tällainen filosofia on taipumus leimata humanismiksi tai maalliseksi humanismiksi, kun taas sekularismin käsite, ainakin yhteiskuntatieteissä, on paljon rajoitetumpi. Ensimmäinen ja ehkä yleisin käsitys 'sekulaarista' nykyään vastustaa 'uskonnollista'. Tämän käytön mukaan jokin on maallista, kun se voidaan luokitella ihmiselämän maailmalliseen, siviili-, ei-uskonnolliseen osa-alueeseen. Toissijainen käsitys 'sekulaarista' asetetaan vastakkain kaikelle, mitä pidetään pyhänä, pyhänä ja loukkaamattomana. Tämän käytön mukaan jokin on maallista, kun sitä ei palvota, kun sitä ei kunnioiteta ja kun se on avoin kritiikille, tuomiolle ja korvaukselle.