Tieteen mukaan Jumalaa ei ole olemassa

Ajatus korkeammasta voimasta tai jumaluudesta on ollut olemassa vuosisatoja, mutta tieteen mukaan Jumalaa ei ole olemassa . Tässä katsauksessa tarkastellaan tämän väitteen taustalla olevia tieteellisiä todisteita.

Tieteellinen todiste

Ei ole tieteellistä näyttöä korkeamman voiman olemassaolosta. Itse asiassa, luonnon lakeja ovat sopusoinnussa sen ajatuksen kanssa, että maailmankaikkeus on itsenäinen ja ettei sen olemassaolon selittämiseen tarvita ulkopuolista voimaa.

Lisäksi, fysiikan lakeja ovat hyvin ymmärrettyjä ja niitä voidaan käyttää selittämään maailmankaikkeuden käyttäytymistä ilman jumaluuden tarvetta.

Evoluutioteoria

Evoluutioteoria on toinen todiste, joka ehdottaa Jumalaa ei ole olemassa . Tämä teoria selittää, kuinka elämä maapallolla on kehittynyt ajan myötä ilman korkeamman voiman tai jumaluuden tarvetta.

Todisteet evoluutiosta ovat ylivoimaisia, ja niitä tukevat monet tieteenalat, mukaan lukien genetiikka, paleontologia ja biologia.

Johtopäätös

Tieteelliset todisteet viittaavat siihen Jumalaa ei ole olemassa . Luonnonlait ja evoluutioteoria tarjoavat molemmat vahvan todisteen siitä, ettei ole olemassa korkeampaa voimaa tai jumaluutta.

Keskustelussa siitä, onko Jumala olemassa, meillä on teistit toisella puolella, ateistit toisaalta ja keskellä tiedettä. Ateistit väittävät, että on tieteellisiä todisteita siitä, että Jumala ei ole todellinen. Teistit sitä vastoin väittävät, että tiede itse asiassa on ollut ei pysty todistamaan että Jumalaa ei ole olemassa. Ateistien mukaan tämä kanta riippuu kuitenkin väärästä käsityksestä tieteen luonteesta ja tieteen toiminnasta. Siksi on mahdollista sanoa, että tieteellisesti Jumalaa ei ole olemassa – aivan kuten tiede sulkee pois lukemattomien muiden väitettyjen olentojen olemassaolon.

Mitä tiede voi ja ei voi todistaa

Ymmärtääksemme, miksi 'Jumalaa ei ole olemassa' on oikeutettu tieteellinen lausunto, on tärkeää ymmärtää, mitä väite tarkoittaa tieteen kontekstissa. Kun tiedemiehet sanovat: 'Jumalaa ei ole olemassa', he tarkoittavat jotain samanlaista kuin sanoessaan 'eetteriä ei ole olemassa', 'psyykkisiä voimia ei ole olemassa' tai 'elämää kuussa ei ole.'

Kaikki tällaiset lausunnot ovat lyhennettä yksityiskohtaisempaan ja teknisempään selittämiseen, joka tarkoittaa, että tällä väitetyllä entiteetillä (tai Jumalalla) ei ole paikkaa missään tieteellisessä yhtälössä, sillä ei ole roolia tieteellisissä selityksissä, sitä ei voida käyttää tapahtumien ennustamiseen, ei kuvaile. mitään tai voimaa, joka on vielä havaittu, eikä universumista ole olemassa malleja, joissa sen läsnäolo olisi joko pakollista, tuottavaa tai hyödyllistä.

Sen pitäisi olla ilmeisintä teknisesti tarkemmassa lausunnossa, että se ei ole ehdoton. Se ei kiellä kaiken aikaa kyseisen kokonaisuuden tai voiman mahdollista olemassaoloa; sen sijaan se on väliaikainen lausunto, joka kieltää kaiken merkityksen tai todellisuuden kokonaisuuden tai voiman kannalta sen perusteella, mitä metällä hetkellätietää. Uskonnolliset teistit saattavat tarttua tähän nopeasti ja vaatia, että se osoittaa, ettei tiede voi 'todistaa', että Jumala tekeeeiolemassa, mutta se vaatii aivan liian tiukkoja standardeja sille, mitä se tarkoittaa 'todistaa' jotain tieteellisesti .

Tieteellinen todiste Jumalaa vastaan

Teoksessa 'God: The Failed Hypothesis – How Science Shows That God Not Exist' Victor J. Stenger tarjoaa tämän tieteellisen argumentin Jumalan olemassaoloa vastaan:

1. Oletetaan jumala, jolla on tärkeä rooli maailmankaikkeudessa.
2. Oletetaan, että Jumalalla on erityisiä ominaisuuksia, joiden pitäisi tarjota objektiivista näyttöä hänen olemassaolostaan.
3. Etsi tällaisia ​​todisteita avoimin mielin.
4. Jos sellaisia ​​todisteita löytyy, päättele, että Jumala voi olla olemassa.
5. Jos tällaista objektiivista näyttöä ei löydy, päättele ilman kohtuullista epäilystä, että Jumalaa, jolla on nämä ominaisuudet, ei ole olemassa.

Pohjimmiltaan näin tiede kumoaisi minkä tahansa väitetyn kokonaisuuden olemassaolon. Jos Jumala olisi olemassa, hänen olemassaolostaan ​​pitäisi olla konkreettisia todisteita – ei uskoa, vaan konkreettisia, mitattavissa olevia, johdonmukaisia ​​todisteita, jotka voidaan ennustaa ja testata tieteellisellä menetelmällä. Jos emme löydä tätä todistetta, Jumala ei voi olla olemassa sellaisena kuin se on määritelty.

Tieteen varmuus ja epäilys

Tietenkään mikään tieteessä ei ole todistettu tai kiistetty minkään mahdollisen epäilyn varjon ulkopuolella. Tieteessä kaikki on väliaikaista. Väliaikainen oleminen ei ole heikkous tai merkki siitä, että johtopäätös on heikko. Väliaikainen oleminen on älykäs, pragmaattinen taktiikka, koska emme voi koskaan olla varmoja siitä, mitä kohtaamme seuraavan kulman takana. Tämä ehdottoman varmuuden puute on ikkuna, jonka läpi monet uskonnolliset teistit yrittävät pudottaa jumalansa, mutta se ei ole pätevä askel.

Teoriassa voi olla mahdollista, että jonakin päivänä törmäämme uuteen tietoon, joka johtaa meidät tutkimaan edelleen Jumala-hypoteesia. Jos esimerkiksi yllä olevassa väitteessä kuvatut todisteet löydettäisiin, se oikeuttaisi rationaalisen uskon tarkasteltavana olevan jumalan olemassaoloon. Se ei kuitenkaan todista sellaisen jumalan olemassaoloa kiistattomasti, koska uskon olisi silti oltava väliaikainen.

Saattaa myös olla mahdollista, että sama voisi päteä äärettömään määrään muita hypoteettisia olentoja ja yliluonnollisia voimia. Zeus tai Odin, kristitty tai hindu – jokainen mahdollisuus jumalasta tai jumalista on tutkittavana.

Mitä 'olemassa' tarkoittaa?

Lopuksi, jotta sellaisella väitteellä kuin 'Jumala on' olisi merkitystä tieteelle, meidän on määriteltävä, mitä 'olemassaolo' tässä tapauksessa tarkoittaa. Mitä tulee Jumalaan tai jumalisarjaan, niiden olemassaolo riippuu todisteista siitä, että heillä on ollut tai on edelleen vaikutusta maailmankaikkeuteen. Voidakseen todistaa vaikutuksen maailmankaikkeuteen, täytyy olla mitattavissa olevia ja testattavia tapahtumia, jotka voidaan parhaiten tai vain selittää sillä, mitä tämä 'Jumala' olettaa. Uskovien on kyettävä esittämään malli universumista, jossa jokin jumala on 'joko vaadittu, tuottava tai hyödyllinen'.

Näin ei selvästikään ole. Monet uskovat työskentelevät kovasti löytääkseen tavan esitellä jumalansa tieteellisiin selityksiin, mutta kukaan ei ole onnistunut. Yksikään uskova ei ole kyennyt osoittamaan tai edes vahvasti ehdottamaan, että universumissa on tapahtumia, jotka vaativat yliluonnollisen olennon selittämistä.

Sen sijaan nämä jatkuvasti epäonnistuvat yritykset päätyvät vahvistamaan vaikutelmaa, ettei siellä ole mitään 'jumalien' tehtävää, mitään roolia heillä ei ole mitään syytä pohtia niitä uudelleen.

Tähän mennessä kaikki, jotka ovat yrittäneet todistaa tieteellisesti, että Jumala on olemassa, ovat epäonnistuneet. Vaikka se on teknisesti totta, tämä ei tarkoita, ettei kukaan koskaantahtoaonnistua, on myös totta, että kaikissa muissa tilanteissa, joissa tällaiset epäonnistumiset ovat niin johdonmukaisia, emme tunnusta järkeviä tai edes vakavia syitä uskoa.